Amal blogi: Miksi teen työtä väkivallan parissa?

Väkivallasta selviytyminen on ollut pitkä ja voimaannuttava tie, jonka aikana olen löytänyt itseni  uudestaan ja oppinut arvostamaan itseäni.

Ennen kuvittelin väkivallan olevan vain fyysistä hakkaamista, kunnes aloitin Miina-ryhmässä käynnit. Vasta siellä aloin tajuamaan, kuinka mm uhkailu, kiristys, taloudellinen painostus ja mykkäkoulu ovat kaikki väkivaltaa. Myös islamin mukaan. Vertaistuki oli voimaannuttavaa ja apu niin tärkeää, että päätin jo silloin, kymmenen vuotta sitten, saada muslimeille oman väkivaltaa kokeneiden ryhmän. Nyt sellainen on.

Väkivaltaa tapahtuu myös meidän muslimien perheissä ja koen sen olevan vieläkin suurempi tabu ja häpeä, kuin kantaväestön kokema. Asiasta ei haluta puhua leimaamisen pelossa, oma ja perheen/suvun kunniakäsitys ja häpeä ovat vahvasti läsnä. Asennemuutos on tarpeen ja mukaan tarvitaan myös miehiä.

Tiedän, että monet siskomme elävät väkivaltaisessa ilmapiirissä. Tällä on koko perheen elämään kauaskantoisia vaikutuksia. Väkivallan kierre pitää saada katkaistua!

Yanika Wilén,

Amal ry, varapuheenjohtaja