RECEARCH

Pro gradu -tutkielmat

Pro gradu -tutkielma: Siskoina olemme toisiamme varten. Uskontotietoisen työotteen toimintamalli UMMA-hankkeen yhteisölähettilästoiminnassa


Elisa Romppasen pro gradu -tutkielmassa on tarkasteltu Suomessa asuvien musliminaisten ja -tyttöjen hyvinvoinnin edistämiseksi työskentelevää Amal ry:n alaista UMMA-hanketta ja hankkeessa toimivien uskontotietoisen työotteen toimintamallia hyödyntävien yhteisölähettiläiden toimintaa. Ihmisen uskonnolliset tarpeet tunnistava ja huomioon ottava uskontotietoisen työotteen toimintamalli on Amal ry:n itsensä luoma konsepti, joka on uusi niin Suomessa kuin maailmallakin.

Aineistona on käytetty valmista tutkimuskirjallisuutta sekä omaa etnografisella tiedonkeruumenetelmällä kerättyä haastattelu- ja havainnointimateriaalia. Työn analyysimenetelmänä oli temaattinen analyysi. Tutkimuksessa on haluttu selvittää millainen on uskontotietoisen työotteen toimintamalli ja kuinka sitä voidaan hyödyntää naisten osallistamisessa sekä esimerkiksi sukupuolittuneen väkivallan ehkäisyssä. Lisäksi on selvitetty, mikä on hankkeen toimijoiden mielestä suurin ongelma, johon muutosta halutaan. Millaisia ovat heidän kohtaamansa naisiin haitallisesti vaikuttavat ilmiöt? Kuinka naiset ja heidän yhteisönsä kokevat muutoksen sekä millaisia haasteita ja esteitä toiminta on kohdannut työssään? Olen halunnut selvittää myös mitkä ovat olleet suurimmat esteet hankkeen ajamalle asennemuutokselle ja kuinka hanke on vastannut haasteisiin sekä sen, kuinka se on onnistunut aloittamassaan työssä.

Tutkimus osoittaa, että väkivalta ja sen kokeminen ovat Suomessa asuvien musliminaisten parissa yhä sangen suuri tabu, johon ei osata tai haluta hakea apua. Tutkimuksen perusteella UMMA-hanke on onnistunut työnsä avulla parantamaan jo useamman Suomessa asuvan musliminaisen hyvinvointia sekä elämänlaatua. Hankkeen yhteisölähettiläät ovat omasta uskostaan ammentamalla kyenneet tarjoamaan tukeaan naisille, joita yhteiskunnan tarjoamat tukipalvelut eivät välttämättä tavoita. Hankkeen tekemälle työlle vaikuttaa olevan tarvetta.

Pääset lukemaan koko tutkielman täältä
Pro gradu -tutkielma: USKONTOON JA KULTTUURIIN VERHOTTU VAINO Musliminaisten kokemuksia yhteisöllisestä eron jälkeisestä vainosta


UMMA- hankkeen hankepäällikön Minna Taipaleen Pro gradu-tutkielma käsittelee Suomessa vielä tuntematonta ilmiötä yhteisöllistä vainoa. Tutkielmassa tarkastellaan vainon ilmenemistä musliminaisten kokemuksissa Suomen muslimiyhteisöjen sisäisessä institutionaalisessa kontekstissa.

Tutkimuksen tulokset tukevat vainon aiempaa tutkimusta siitä, että vaino rajaa laajalti vainon kohteen elämänpiiriä ja, että vainoaminen on usein jatkumoa parisuhteen aikana jo alkaneelle lähisuhdeväkivallalle. Yhteisöllisyys kuitenkin laajentaa vainon vaikutuksia, sillä yhteisöllisen vainon kohde joutuu merkityksellisen ja omaa uskonnollista ja kulttuurista identiteettiä tukeneen yhteisön eristämäksi tai hän itse oman turvallisuutensa takaamiseksi joutuu eristäytymään yhteisön piiristä. (Taipale 2021.)

Muslimiyhteisön valtarakenteiden merkitys yhteisöllisen väkivallan ja vainon kohdalla näyttää Taipaleen tutkimustulosten mukaan olevan keskeistä, sillä väkivallan vaikutus naisten kokemuksissa näyttäytyy laajempana, mikäli siihen ei yhteisön sisäisesti puututa tai kohteelle ei ole tarjolla tukea väkivaltakokemusten käsittelyssä. Tulosten mukaan väkivallan kohteiksi joutuneilla musliminaisilla oli kokemuksia uskonnollisten yhdyskuntien ja muslimiyhteisöiden riittämättömästä tuesta ja avusta väkivallan kokemuksissa. Tulosten kautta nousseet huonot kokemukset yhteisön tai yhdyskuntien vaillinaisesta tuesta tuovat kuitenkin esille ainoastaan tukimuksen osallistuneiden kokemuksia, eikä niitä voida suoraan yleistää koskemaan muslimiyhteisöä laajalti. Yhteisöillä ja uskonnollisilla yhdyskunnilla on erilaisia resursseja, mahdollisuuksia sekä myös intressejä, jotka ohjaavat sitä, millä tavoin yhteisön piirissä esiintyvään väkivaltaan puututaan. (Taipale 2021.)

Tutkielmassaan Taipale (2021) nostaa esille uskonnon näyttäytyvän kahdessa roolissa, sillä uskonnolla oli toisaalta alistettu ja nöyryytetty, mutta silti uskonto nousi erääksi keskeiseksi voimavaraksi erityisesti tutkimuksen haastateltavien kerronnoissa. Uskonnon antama toivo nähtiin keskeiseksi tekijäksi siinä, että muslimin on mahdollista selvitä elämän eri kriiseistä ja vaikeuksista. Väkivaltaa kohdanneet musliminaiset kokevat islamiin uskonnon tukevan väkivallasta toipumisen prosessia. Oma henkilökohtainen usko tukee resilienssiä, jonka avulla väkivallan kokemusten käsittely ja niistä toipuminen mahdollistuu.

Tutkimuksen tulokset tukevat toiminnasamme esiin nousseita havaintoja siitä, että uskontotietoisella työskentelyllä on oma paikkansa ja uskonnon huomioivien palveluiden kehittämistä tarvitaan myös Suomalaisessa yhteiskunnassa.

Käy lukemassa koko tutkielma täältä.